Teollisuusliitto
Sastamalan Teollisuustyöntekijät ry
Yhteystiedot
Veteraanien kevätretki 10-15.6.2012

Sunnuntai 10.6.
Varhain aamulla matkaan lähdettiin Vammalan linja-autoasemalta. Matka tehtiin Lauhamon väreissä olevalla linja-autolla, jonka kuskina toimi ammattitaitoinen ja aina hyväntuulinen Mikko Hellsten. Aamuyön sade oli tauonnut - alkumatkalla tosin sateli vielä pieniä paikallisia sateita ja Seinäjoen jälkeen ilma kirkastui. Oulun seudulla voikukka ja tuomi olivat vasta parhaassa kukassa. Matkalla pidettiin taukoja siten, ettei kuljettaja rikkonut työaikalakia ja samalla saivat matkalaiset jaloitella. Iltapäivällä saavuttiin Tornioon, jossa joukkoon liittyi monet retken järjestelyistä hoitanut Erkki Elo. Lapissa syntyneenä ja Lapissa metallin toimitsijana toimineena hänellä oli hyvät tiedot ja taidot toimia vetäjänä matkan Tornio - Pyhätunturi - osuudella. Torniossa majoituttiin yhdeksi yöksi Perä - Pohjolan kansanopistolle.
Illalla matkalaiset saivat nauttia terästehtaan veteraanien vieraanvaraisuudesta osasto 81:n huvilalla. Muistona vierailustamme illan isännille luovutettiin Pekka Niemisen ruostumattomasta teräksestä valmistama upea lintu. Maukas iltapala - kuulumisten vaihtoa terästehtaan veteraanien kanssa - ennen pitkää kellonaika kertoi olevan aika siirtyä majapaikkaan ja yöpuulle - pimeän tuloa oli koko retken ajan turha odottaa.

Maanantai 11.6.
Jo ennen aamiaista aamuvirkuimmat kävivät ihastelemassa keväisen luonnon kauneutta ja lintujen konserttia. Aamiaisen jälkeen laukut autoon ja siirryttiin Tornion Terästehtaalle.
Tornion Terästehtaan vierailu alkoi luentosalissa, jossa tehtaan edustajat selvittivät tehtaan syntyä, sen toimintoja ja sen kehittymistä nykyisiin mittoihinsa. Esitys alkoi tekstillä "Turvallisuus ennen kaikkea - jokaisella, joka hetki, joka paikassa. Tavoite nolla tapaturmaa." Turvallisuusasioiden neljä pääperiaatetta ovat: "1. Turvallisuus ennen tonneja, 2. Turvallisuus alkaa minusta, 3. Ei oikotietä, 4. Ei toistoa." Viimeisen kymmenen vuoden aikana työtapaturmat tehtaalla ovat oleellisesti vähentyneet. Outokumpu - konsernin palveluksessa on noin 8000 työntekijää 30 maassa ja konsernin liikevaihto oli vuonna 2011 5,0 miljardia euroa. Konsernilla on Suomessa ferrokromikaivos Kemissä ja Torniossa ferrokromitehdas, terässulatto, kuumavalssaamo ja kylmävalssaamo. Kemin kaivos käynnistyi v.1968 ja Tornion terästuotanto v. 1976. Terästehdasta on laajennettu tasaiseen tahtiin ja nyt valmistumassa oleva kolmas ferrokromiuuni otetaan käyttöön v.2013. Tornion Terästehdas kuuluu maailman suurimpiin teräksen kierrättäjiin käyttäen 0,2 Mt kierrätettyä hiiliterästä ja 0,7 Mt kierrätettyä ruostumatonta terästä.
Terästehtaalle Tornion kaupunki pystyi aikanaan tarjoamaan riittävän suuren tontin ja lisäksi tehtaan toiminnalle tärkeät pisteet ovat noin 20 kilometrin päässä tehtaasta eli Kemin ferrokromikaivos, Röyttän satama ja rautatieasema. Terästehdas käyttää noin kolme prosenttia maassa käytetystä sähköenergiasta. Tehdasalueella on yhdeksän tuulivoimalaa, joista tulee alle prosentti käytettävästä energiasta. Energiatehokkuuteen on tehtaalla panostettu mm. siten että aihiot siirtyvät kuumina kuumavalssaamoon, prosessissa syntyvä häkäkaasu hyödynnetään ja syntyvälle kuonalle on kehitetty hyötykäyttöä. Tehtaan suuruusluokasta kertoo kapasiteettiluvut: Ferrokromia 270 000 tonnia, aihioita 1 650 000 tonnia ja nauhatuotteita 1 200 000 tonnia. Ruostumaton teräs lähtee Torniosta asiakkaan tilauksen mukaisessa muodossa kylmävalssattuna kirkkaana tuotteena tai kuumavalssattuna ( mustana ) konsernin jatkokäsittelylaitokselle.
Tehtaan edustajan esityksen edetessä alkoi pikkuhiljaa muodostua kuva tehtaan suuruudesta ja käsiteltävien kappaleiden valtavasta painosta. Terässulatossa sula ferrokromi ja kierrätysteräs sulatetaan asiakastilausten mukaisiksi teräslajeiksi ja valetaan aihioiksi. Aihioiden koot ovat: pituus 14 m, paksuus 167 - 185 mm, leveys 1000 - 1620 mm ja paino 16 - 26 tonnia. Kuumavalssauksessa syntyvien mustien nauhojen paksuus on 2,5 - 12 mm ja leveys 1000 - 1600 mm.
Ryhmämme isosta koosta johtuen itse tuotantorakennuksiin emme päässeet sisälle. Tehdasalueella tehtiin linja - autolla opastettu kierros ja hyvä niin - rakennukset olivat niin pitkiä, että yhdenkin käveleminen päästä päähän olisi ollut melkoinen suoritus. Linja-autosta sai hyvän kuvan alueesta. Kierroksen jälkeen tehdas tarjosi aterian ruokalassa, jonka jälkeen alkoi matka Pyhätunturille.

Matkalla kohti Metallikeroa Erkki Elo kertoi kiinnostavia tarinoita eri kylien historiasta ja niissä vaikuttaneista henkilöistä. Matkalla tehtiin mutka Kukkolankoskelle - koski nähtiin, mutta sitä perinteistä siian lippoamista ei vielä ollut - vain kosken kohinaa. Rovaniemellä ylitettiin Jätkänkynttilä - silta ja täydennettiin käsivarastoja. Matka jatkui, joulupukin pajakylä ohitettiin, kuin myös Kemijärven kaupunki, Rovajärven ampumarata - aluetta ei voi olla huomaamatta. Pyhätunturia lähestyttäessä luonto kuvattui karummaksi - Kultakeron huippu piirtyi taivasta vasten. Majoittuminen Metallikeroon - yhteinen mehutuokio takkahuoneessa - saunan löylyistä nautti lähes jokainen - osa paistoi ostamiaan makkaroita ulkona nuotiolla - osa meni yöpuulle kurnivin vatsoin, kun matkaohjelmassa luvattu iltapala jäi saamatta.

Tiistai 12.6.
Aamupala Pyhätunturin hotellin ravintolassa nautittiin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tiistain aamupalan jälkeen ohjelmassa oli retki Lampivaaran Ametistikaivokselle. Kaivokselle pitää kiivetä noin 150 rappusta, joten osa jätti sovinnolla onnenkiven etsimisen ja nautti kaivoksen kahviossa munkkikahvit. Tutustuminen alkoi puisessa kammissa tai kodassa, jossa tarjottiin kylmää juotavaa. Opas tutustutti vierailijat tämän violetin kiven syntyhistoriaan miljardien vuosien päähän ja kertoi kiveen liitetyistä uskomuksista eri puolilta maailmaa. Kuulijat saivat myös opastuksen siitä miten ja mitä tulisi etsiä kun siirrytään avokaivokselle kaivamaan omaa ametistikiveä. Niinpä sitten hakku käteen ja kaivamaan omaa onnenkiveään - löydökset vaihtelivat, mutta ainakin yksi matkalaisista löysi varsin komean ametistin - mahtui kuitenkin käden sisään ja matkasi löytäjän mukana Sastamalaan. Retken jälkeen nautittiin Metallikerolla nokipannukahvit - suurin osa nautti kahvinsa pullansiivujen kera - keliaakikot saivat kahvin ilman pullaa syystä, "kun ovat niin lihavia".
Iltapäivää kahvin jälkeen kukin vietti omalla tavallaan - ympäristöön tutustuen tai vain saunoen ja olostaan nauttien. Päivällinen nautittiin Pyhätunturin hotellin ravintolassa tiistaina ja keskiviikkona.

Kaskiviikko 13.6.
Aamupalan jälkeen suunnattiin askeleet Pyhätunturin luonnonpuistoon - on kuvaten Suomen vanhin luonnonpuisto. Erkki Elo kertoi luonnonpuistosta tositietoa ja uskomuksia. Matka jatkui portaita alas Isokuruun ja leveitä pitkospuita myöten kohti Pyhänkasteen lampea ja - putousta. Isokurussa on vain lyhyt rakkaosuus, jossa kivet on aseteltu kuitenkin helposti kuljettavaksi portaikoksi - taakse on jäänyt aika, jossa Isokurun pohjalla oli vain osalla matkaa kapeat pitkospuut ja suurin osa matkasta rakkaa. Pyhänkasteen lammelta osa ryhmästä nousi portaita ylös Uhriharjulle ja edelleen kohti Metallikeroa, osa palasi Isokurua takaisin hieman helpompaa reittiä ja Erkki Elo selvitti matkalla erilaisten syvien painaumien syntyhistoriaa.
Retken jälkeen Metallikerolla käristettiin makkaraa ja juotiin nokipannukahvit, kuin korvauksena maanantailta puuttuneesta iltapalasta.
Pienen hengähdystauon jälkeen käytiin tutustumassa Pyhätunturin uuteen, 8.6 käyttöön avattuun, luontokeskukseen. Aluksi nähtiin Pyhä - Luoston vuotta kuvaava filmiesitys - upea filmi, jonka katsoo aina uudelleen näkemästään nauttien. Päivällisen jälkeen moni jo pakkaili laukkujaan torstain lähtöä varten.

Torstai 14.6.
Aamupalan jälkeen laukut autoon ja suunta Kemijärvi, jossa Erkki Elo jäi pois autosta matkatakseen junalla kultansa luo Tornioon. Linja - auto jatkoi matkaa kohti Kuusamoa ja siellä Suurpetokeskusta. Suurpetokeskuksessa tutustuttiin Suomessa eläviin suurpetoihin. Tarhassa on tällä hetkellä useita karhuja ja vanhin karhu on syntynyt 1992. Tunnetuin lienee Vyöti karhu. Karhujen lisäksi tarhassa asustelee kettuja ja ilveksiä, olipa yhdessä aitauksessa porokin. Karhut eivät syö suomalaisen miehen perusvihannesta eli makkaraa - niille pitää olla aitoa lihaa. Vadelmat, viinirypäleet ja vesimeloni tekivät hyvin kauppansa ja näkemisen arvoinen esitys oli appelsiinin syönti - karhu jättää varsin siististi appelsiinin kuoren syömättä.
Karhut jäivät odottamaan seuraavia vierailijoita ja meidän ryhmämme suunnisti kohti Suomussalmea ja Raatteen Porttia. Matkalla poikettiin katsomaan Hiljainen kansa - taideteosta. Raatteen Portti on tehty niin suomalaisten kuin venäläisten sotilaitten muistoksi. Se on sodan järjettömyyden, mutta myös sodan välttämättömyyden muistomerkki. Raatteen Portti sijaitsee 24 kilometriä Suomussalmen keskustasta. Raatteen Portissa on talvisota Suomussalmella - näyttely, jossa on esillä mm. alkuperästä esineistöä ja kuvia talvisodan ajoilta. Erikoisuutena on Raatteentien pienoismalli ja visiohuone, joka vie kävijän keskelle korpisotaa. Linja - autolla ajettiin Raatteentie, joka päättyy rajapuomiin ja ennen sitä olevaan Vartiomuseoon. Puhutteleva oli myös talvisodan monumentti - pystytetty sodassa menehtyneitten muistolle.
Matka jatkui kohti Kajaania, jossa majoittuminen hotelliin ja maittava päivällinen hotellin ravintolassa. Moni vietti iltahetkiä tutustuen Kajaaniin, linnan raunioihin tai vain katuja mittaillen.

Perjantai 15.6.
Hotellin ravintolassa nautitun aamiaisen jälkeen saattoi kotimatka alkaa. Matkalla poikettiin Kuopion toria ihailemaan - ihailemaan sitä mitä oli jäljellä. Kalahalli oli purettu pois, Kauppahalli teltan sisällä remontoitavana, torin alle rakennetaan parhaillaan lisää pysäköintitilaa. Itse Kuopion tori oli vain kalpea muisto torista parhaimmillaan - vähän kauppiaita ja poissa se lupsakka savolaistunnelma, jota ennen ensimmäisen pysäköintiluolan rakentamista turistina mielellään kävi kuuntelemassa ja siitä nauttimassa.
Ei kuvata kuin jälleen kansa autoon ja suunta kohti Vaajakoskea ja siellä Pandan tehtaanmyymälää. Makeiden ostosten tekemiseen oli aikaa ruhtinaallisesti - moni käytti tilaisuutta hyväkseen. Nälkä alkoi jo kurnia suolissa ja oli aika suunnata Vaajakosken Haapaniemeen ja siellä Savutuvan Apajalle. Alueelle on koottu yli kolmekymmentä vanhaa keskisuomalaista talonpoikaisrakennusta ja ne muodostavat tunnelmallisen pihapiirin. Ennen ruokailua paikan isäntä kertoi alueesta ja sen rakennuksista omalla persoonallisella tyylillään, tyylillä jossa mielenkiinnolla vartosi mitä hän kertoo seuraavaksi. Esittelykierroksen jälkeen oli ruokailu riihiravintolassa. Ruoka oli maittavaa ja ravintola ympäristönä näkemisen arvoinen. Vatsa täynnä hyvää ruokaa matka kohti Sastamalaa saattoi alkaa.

Lopuksi.
Pitkään haaveena ollut retki Metallikeroon toteutui. Ilmat olivat suosiollisia koko retken ajan. Retki eteni pääosin ennakkosuunnitelman mukaisesti. Suomi on pitkä maa, jossa etelässä kylvöt olivat jo ajat sitten tehty ja viljat hyvässä kasvussa - Lapissa kylvötyöt olivat vasta alussa - Isokurussa oli vielä rippeitä talven lumesta ja kurun pohjalla pienet koivut vasta hiirenkorvalla. Osalle matkalaisia lapin maisemat olivat uutta, mutta kaikki olivat tyytyväisiä näkemäänsä ja kokemaansa. Eivätkä aiemmin lappia kolunneetkaan vaikuttaneet pitkästyneiltä - lapin maisema on karun kaunis ja puhutteleva - aina näkee ja kokee jotain uutta. Osalle jäi kuvia kameraan ja kaikille jäi mieluisia muistoja mielen sopukoihin.
Onnistunut matka vaatii onnistuakseen valmisteluja, työtä, työtä ja työtä. Kiitos kaikille niille, joiden työn ja toiminnan tuloksena matka Metallikeroon toteutui.

Aarne Järvenpää,
mukana mukavalla matkalla

© Sastamalan Teollisuustyöntekijät ry 2008-